Uuden testamentin kaanon

Osa artikkelisarjaa
Raamatun kirjat
Vanha testamentti
Genesis Exodus Leviticus Numeri Deuteronomium Joosua Tuomarit Ruut 1. Samuel 2. Samuel 1. kuninkaat 2. kuninkaat 1. aikakirja 2. aikakirja Esra Nehemia Ester Job Psalmit Sananlaskut Saarnaaja Laulujen laulu Jesaja Jeremia Valitusvirret Hesekiel Daniel Hoosea Joel Aamos Obadja Joona Miika Nahum Habakuk Sefanja Haggai Sakarja Malakia
Deuterokanoniset kirjat
Tobit Judit Esterin kirjan lisäykset 1. Makkabia 2. Makkabia Viisauden kirja Sirakin kirja Barukin kirja Jeremian kirje
Ortodoksinen raamattu
Kreikkalainen Esra Esran ilmestys Manassen rukous Psalmi 151 3. Makkabia 4. Makkabia
Uusi testamentti
Matteus Markus Luukas Johannes Apostolien teot Roomalaiskirje 1. korinttilaiskirje 2. korinttilaiskirje Galatalaiskirje Efesolaiskirje Filippiläiskirje Kolossalaiskirje 1. tessalonikalaiskirje 2. tessalonikalaiskirje 1. kirje Timoteukselle 2. kirje Timoteukselle Kirje Titukselle Kirje Filemonille Heprealaiskirje Jaakobin kirje 1. Pietarin kirje 2. Pietarin kirje 1. Johanneksen kirje 2. Johanneksen kirje 3. Johanneksen kirje Juudaksen kirje Johanneksen ilmestys
Jako
Luvut ja jakeet Pienet profeetat Evankeliumit Synoptiset evankeliumit Epistolat Paavalin kirjeet Johanneksen kirjeet Pastoraalikirjeet Katoliset kirjeet
n k m

Uuden testamentin kaanon tarkoittaa kristinuskon ohjeellista tekstikokoelmaa, jota nimitetään Uudeksi testamentiksi. Uskonnolliset tekstit muodostuivat toisen vuosisadan puoliväliin mennessä ja ne oli kanonisoitu neljänteen tai viidenteen vuosisataan mennessä. Uuteen testamenttiin päätyi 27 kirjaa, mutta sen ulkopuolella jäi myös merkittävästi kirjallisuutta ns. apokryfikirjoiksi.